Visatutkimus

Vuonna 1759 pohjalainen ylioppilas Johan Grundberg puolusti Turun Akatemiassa graduaalitutkielmaansa koivun ominaisuuksista ja hyödystä. Tässä Pehr Kalmin johdolla laaditussa esityksessä hän selostaa mm. visakoivun tuon aikaista käyttöä erilaisten tarve-esineiden raaka-aineina. (Kosonen 2004)

1900-luvulla ensimmäinen suomalainen tutkija, joka kiinnitti huomiota visakoivuun, oli MMT T.J.Hintikka. Tutkimusaiheen idean hän sai A.K.Cajanderilta. Sittemmin hän piti aiheesta esitelmän vuonna 1916 Suomen metsätieteellisen Seuran kokouksessa ja ensimmäinen tieteellinen tutkimusraportti suomalaisista visakoivuista ”Die Wisa-Krankheit der Birken in Finnland” ilmestyi saksankielisessä tieteellisessä sarjassa vuonna 1922.

Varsinaisesti visakoivun tutkiminen ja kasvattaminen pääsivät vauhtiin 1930-luvulla Metsäntutkimuslaitoksessa, kun Olli Heikinheimo aloitti laajat ”visataudin”, kuten ilmiötä tuolloin kutsuttiin, perinnöllisyyttä valottavat kokeensa. Tuolloin saatiin todistettua, että visautuminen siirtyy osin siemenen välityksellä koivusukupolvesta toiseen. Kontrolloiduissa koeviljelmissä visautuneiden puiden osuus nousi yli 50%:in. Visatutkimuksesta puhuttaessa varsinkin Sakari Saarnijoki, Risto Sarvas, Reino Saarnio, Jyrki Raulo sekä Kullervo Etholén. Suomeksi ilmestyneestä visakirjallisuudesta on myös ilmestynyt Metlan julkaisema bibliografia (Etholén & Huuri 1982). Vt. professorinakin toiminut Pirkko Velling ja MMT Anneli Viherä-Aarnio perustivat kasvatuskokeita, ja Pirkon ansoista visakoivun siemeniä on myös Huippuvuorten Siemenholvissa tallessa. Risto Hagqvist on myös perustanut useita kasvatuskokeita sekä vaalinut tieteellistä perintöä menestyksellisesti.

Suomen vanhin viljelty visakoivikko sijaitsee Padasjoella Vesijaon kylässä lähellä Metlan Romon toimipistettä. Evon metsäkoulun johtajana toiminut V. T. Aaltonen perusti visakon T.J. Hintikan ajatusten innoittamana. Lammin kunnassa sijaitsevan Vanhakartanon metsästä kerättiin vuonna 1920 luonnonvaraisista visakoivuista siemen, josta taimet kasvatettiin metsäkoulun taimitarhalla. Taimet istutettiin 1924 2 + 2 vuoden ikäisinä 1,25 m * 1,25 metrin välein juuri kaskena viljelylle alalle aivan koeaseman läheisyyteen. Viljelmän kehitys on kuitenkin ollut hidasta; luonnonvaraiset koivut ja kuuset olivat yhdessä vaiheessa tukahduttaa visakoivun taimet. Vesijaon metsikön perusteella ei voikaan tehdä kauaskantoisia päätöksiä visakoivun kehityksestä ja tuotoksesta. Parhaat Metlan visakoivikot sijaitsivat Punkaharjulla, Kerimäellä, Hauhon Vitsiälässä ja Aulangolla. Viljelykset olivat pääosin vuosilta 1932-1938. Visan kasvatuksen taloudellisuus- ja kannattavuuslaskelmat on tehty pääosin näiden metsiköiden tunnuslukujen perusteella, korko huomioiden.